sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Minä ompelin neuloksen!



Olihan se nyt jo korkea aika minunkin kokeilla näitä neuloksia. 
Sana neulos tuo mieleeni sellaisen pistelevän, hiostavan materiaalin. Ja neuloksen pinta taas muistuttaa sellaista äitini nuoruudessa käytettyä tekokuituista kangasta. Rimplene? 
Koska kukaan ei ole valittanut, että neulos puuvillakankaana olisi pätkääkään olettamani kaltainen, päinvastoin, päätin testata. Majapuun musta kamomillaheppa suorastaan hirnuen kutsui painamaan "osta"-nappia ja siitä se sitten lähti.




Eihän tämä mitään hiosta. Mukava päällä kuin mikä. Velluihin sun muihin tottuneena, täytyy myöntää että hieman haastava tämä oli kyllä ommella. Kangas on jotenkin löysempää ja venyvämpää. Itse pesu ja kuivatus jo vaativat hieman paneutumista, kun kangas piti kuositella ja levitellä lattialle yöksi kuivumaan. Ja se taas koira- ja lapsiperheessä tiesi sitä, että imurille ja mopillekin tuli käyttöä.

Mutta ihan kiva tästä tuli. Kaavana tuttu Onion 2035, ylä- ja alaosat yhteen ommeltuna. Juuri kun luulin minulla olevan lukuisten muokkausten jälkeen lähes kaikkeen sopiva ja täydellinen kaava, niin jouduinpa taas hieman kaventelemaan. Vähän tässä mekkosessa on varaa vieläkin sivuista kaventaa. Katsotaan nyt ensin, että miten tämä venyy käytössä ja kavennetaan sen mukaan vielä sivuista lisää.





  
Kaulukseen kävin hieman lunttaamassa mallia Made by Linnea -blogista. Kiitos Linnea ohjeesta :) Kauluksen reunuskaitaleet ovat samaa kamomillaheppaa, mutta nurja puoli ylöspäin. Laitoin nepparit niin sanotusti väärinpäin. Kaulus on kuitenkin minulla aina auki, joten neppareista olisi näkynyt vain takapuolet ja nuo mustat kansiosat olisivat jääneet piiloon.




Insinöörimieheni pysähtyi katsomaan kun ähräsin neppareitteni kanssa ja ehdotti, että laittaisin alimman nepparin toisin päin. Eli oikein päin kaulukseen nähden. Hetken hiljaisuuden jälkeen katsoin insinööriä ja sanoin, että ehkei tästä nyt mitään sirkusneppilistaa kuitenkaan tehdä.

Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, olisi kannattanut kuunnella ingenjööriä. Tuo alin neppari nimittäin joskus pilkistää tuolta kauluslerpakkeiden välistä ja se olisi saanut olla musta puoli ylöspäin. Olen (ihan pari kertaa) aikaisemminkin huomannut, että insinööriä kannattaisi kuunnella, jopa ompelushommissa. No seuraavan kanssa olen viisaampi.




Hihoissa on pätkät neulosta nurinpäin. Nepparit on laitettu tuonne väliin ennen pätkien kiinnittämistä, jotta metallit eivät tule ihoa vasten. Sen minä sentään oivalsin ihan itse ilman insinööriäkin.




Mekon helma on takaa pidempi kuin edestä, mutta se ei näistä kuvista nyt oikein tule esiin. 

Tämä malli oli kyllä yllättävän nopea tehdä. Peitetikkikonetta käytin vain helman kääntämiseen. Muuten meni kaikki saumurilla suit sait sukkelaan. 


maanantai 21. lokakuuta 2013

Salainen pakettivaihto - se valmistui sittenkin!



Eräässä Facebookin ompeluryhmässä järjestettiin niin sanottu Salainen pakettivaihto. Osanottajien kesken arvottiin jokaiselle salainen ystävä, jolle tuli lähettää kangasta tai muuta ompelustarviketta. Paketin antimista oli sitten tarkoitus ommella jotain määräaikaan mennessä. Ja tuo määräaika umpeutuu huomenna! Onneksi minulla ei jäänyt mitenkään viime tippaan ;)

Minun salaiselta ystävältäni saamassani paketissa oli reilu pala Marimekon "Sade"-puuvillaa, luonnonvalkoista polvekenauhaa sekä keraaminen nappi. Kiitos salaiselle ystävälleni <3

Olen melko keltanokka, mitä puuvilloihin tulee. Meriitteinä muutamat Mekkotehtaan Riinet sekä neljä kappaletta tyynyn päällisiä. Joten lopulta voinen todeta, että tässäpä olikin haastetta kerrakseen. Piti tulla takki, kun en ole sellaista puuvillasta tehnyt. Tai kenties kassi. Tai joku sisustuskori. Tai se tyynynpäällinen. Ei tullut mitään näistä. Mietintää aiheutti myös tuo nappi, koska niitä oli vain tuo yksi. No, tällainen siitä lopulta sitten tuli. Tadaa!




Liivimekko Mekkotehtaan kaavalla Elina. Reippaasti muokattu, kavennettu ja vieläkin kenties hieman leveä. Tarkkasilmäinen huomaa kuvassa oikean jalan lahkeessa ruskean langan pätkän, ompelevan äidin kodissa kun ollaan ;) 

Tällä hetkellä vahvasti pinnalla olevat "pinkki, vaaleanpunainen ja bling bling" pistivät miettimään kaksi kertaa, että miten käy oliivinvihreän mekkosen kanssa. Siispä tyttömäisyyden lisäämiseksi applikoin etukappaleseen kissan rusetteineen. 

Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, täytyyhän rusettia voida vaihtaa sävy sävyyn muiden vaatteiden kanssa. Miten olisi punainen?





Tai kenties vaaleanpunainen?










Ruseteissa on takapuolella neppari ja vastakappale löytyy luonnollisesti kisun kaulasta. 





Pätevätköhän puuvillalle applikointiin eri säännöt kuin joustaville. Ompelin samoilla koneen säädöillä millä tähänkin asti olen applikoinut. Jostain syystä etenkin kissan ääriviivoja applikoidessa tuo ompeleen nurjalle puolelle kuuluva lenkki on tullut ulkoreunaan kankaan oikealle puolelle. Murr! Tekee ompeleesta hieman rosoisemman näköisen. Olisi kannattanut suorittaa hieman enemmän testiajoa. No, näillä mennään.

Ja kyllä se nappikin sieltä mekosta löytyy! Alunperin suunnittelin pisara-aukkoa etukappaleelle. En kuitenkaan saanut siitä mieleistäni vinokantin kanssa (Tänk Gaad, tein harjoituskappaleen tilkulle). Ilman sitä ei mekko tietenkään mennyt päästä läpi ja taas piti miettiä. Tein sitten takakappaleelle halkion. Alla on neppari ja nappi päällä koristeena.





Pieni haasteen sääntöihin liittyvä epäonnistuminen tästä työstä löytyy, nimittäin se polvekenauha. Sitä en saanut tähän enää ympättyä, mutta eiköhän tuo paikkansa löydä jostain toisesta ompeluksesta. Myöskin kangasta jäi vielä palanen seuraavia haasteita varten.




Onpa tylsän näköinen tuo Bloggerin harmaaksi muokkaama tausta. Toivottavasti ikävä ominaisuus poistuu ja pian. 

Keltainen paita on tuunaus itselleni joskus ompelemastani liian suuresta Onion-mekosta. Kaava muokattu Creative Workshop slim. Sydäntrikoo Emeliltä, ruskea vinokantti paikallisesta kangaskaupasta. Applikoinnin velourit tilkkulootasta. Rusettien pilkullinen puuvilla tuli joskus kauan sitten kaupasta Perhonen korvanlehdellä. Ruskea-valkoraidalliset leggarit jo aikaisempaa tuotantoa. Muut postauksen paidat ja housut marketista.





Vaahtokarkkimonsteri-blogin Kirsi (Kiitos <3 )oli heittänyt minulle haasteen ja pyysi minua kertomaan mikä on minun omin, spesiaalein juttuni ompelun tai bloginpidon saralla. Hmmm.. Pitää ihan miettiä. Minulle se omin juttuni ompelun puolella on ainakin joustavat kankaat. Ja pikkutarkkuus! Se ehdottomasti. Ja sama kait pätee blogin pitämiseenkin. Pikkutarkkuus ja kuvien käsittelyn kanssa tuhraaminen. Ne on ne mun speciaalit :D

Haaste on varmaan monelle jo tuttu. Heitänpä se samassa muodossa tällä kertaa Hyvälle Ystäväiselleni, joka häärää blogin Emeli Design takana. Ollas hyvä! <3

tiistai 15. lokakuuta 2013

Eräs lahjaompelus




Kaapissani on ollut aikaisemmin kenties yksi selkeästi poikien kangas ja tässä on toinen. Tilasin sen varta vasten paitaa varten. Ihan kivaa vaihtelua muuten tällaiset motskarit ja traktorit prinsessajuttujen lomassa.

Tämä paita meni synttärilahjaksi jo alkusyksystä. On vain kuvat jääneet tuonne kansioon kummittelemaan. Koko on 164cm. Lahjaksi ompelemisen ongelma on aina tuo koko. Onko sopivan pitkä helma? Onko hyvä hartioista? Pidennetäänkö hihoja? Ja kun kaavatkin vaihtelevat laidasta laitaan eikä sovitusnukkea ole. Lisäksi toinen tykkää slimmimmästä ja toinen reilummasta. Myöskin olisi ihan suotavaa, että kangas osuisi olemaan edes vähän mieluinen. Tästä tuli siis todellinen testiversio ja luultavasti ainakin suunnilleen tuli sitä mitä piti. Sovituskuvat jäivät siinä synttärihulinassa ottamatta.

Pahoitteluni! Nämä kuvat ovat kauheita, lievästi sanottuna hitusen ylivalottuneita. Jonkin verran pesunukkaa tuli kankaan pintaan esipesussa, mutta näin hurjalta se ei sentään näyttänyt kuin kuvat antavat olettaa.





Kaava on muokkaus Ottobren Creatiwe Workshopin peruspaidasta. Hihoja saatoin hieman kaventaa ja pidentää. Myös helmaa jatkoin hiukan. Hihoissa on jatkopätkät punaisesta trikoosta. Hiha on siis kahdesta palasta tehty ja osat ovat kanttauksella kiinni toisissaan. Ja samasta kankaasta rintatasku ilmettä tuomaan.




Kyytiin lähti myös pari trikoopipoa, jotka unohtuivat kuvata. Toisen pipoista oli tarkoitus olla tästä samasta kuosista, mutta olin kenties kesän jäljiltä hieman ruosteessa. Kuinkas ollakkaan, piposta tuli "pienten kaventeluiden" jälkeen sopiva meidän 2-vuotiaalle :D Eihän sitä nyt aina voi onnistaa. Hieman ketutti kyllä. Se olisi sopinut niin hyvin tähän kaveriksi. Tein sitten uuden mustan pipon ja se passasi :)





Maitotytön suunnittelma Pärinä-luomujersey on Seliasta. Punainen trikoo ja resori Emeli Design.


perjantai 11. lokakuuta 2013

Hattarakekkerit a´la Pitsi ja Bling Bling



Suloinen Viljamin Puodin hattarakekkerit-trikoo kolahti postiluukkuun ja pääsi heti käsittelyyn. "Jotain vaaleanpunaista ja ihanaa" kuului lapsosen toive. Ja äitihän sitten teki prinsessoilleen mekkoset kaikilla asiaan kuuluvilla mausteilla.
Aika heikko kuvasaalis tuli tällä kertaa yhteiskuvista, joten esitellään ensin mekko nro 1.





Mekon olkapäätä koristaa rusetti 





Ja helmassa on ripaus pitsiä.







Isomman prinsessan mekko on toiveiden mukaisesti täynnä suloista vaaleanpunaista.




Tässäkin unelmassa on rusetti kanttauksen ja hihasauman välissä, sekä bling blingiä tuomassa Sinellistä ostetut Strassit. Nuo hattaran strassit ovat vaaleanpunaisia ja linnun nokassa killuvat kirkkaita. Helmassa on kanttaus.





Hihoista tein tuollaiset hieman rusettimaiset myöskin.




Saapa nähdä miten nuo strassit kestävät pesuja. Ainakaan ne eivät vielä irronneet, vaikka niitä pienet sormet jo yrittivät kokeeksi rapsuttaa.




Tulipa kamalan paljon kuvia, mutta on vaan niin suloiset mekot, ettei osaa jättää noita poiskaan.




Kaava mekkoihin oma. Vaaleanpunainen resori jälleen kerran Emeli Design. Musta-valkoraitanen trikoo tilkkulaatikon pohjalta.





Tuli pikainen postaus. Ruoanlaittopuuhat kutsuvat :)

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Arvonnan voittajat löytyvät täältä





Ennen kuin julkistetaan voittaneiden nimet, niin haluan lämpimästi kiittää teitä kaikkia arvontaan osallistuneita. Teitä olikin aivan huikea määrä! Yhteensä naputtelin koneelle reippaasti yli 250 arpaa. 

Myös blogini sai viikossa huikeat 87 uutta lukijaa. Aivan uskomaton juttu! Olen ihan todella, todella iloinen ja onnellinen arvonnan saamasta suosiosta sekä kaikista teistä lukijoista, vanhoista sekä uusista. Olette kaikki tärkeitä ja teen parhaani, että blogissani olisi jatkossakin mukavaa ja mielenkiintoista luettavaa ja katseltavaa :)

Aivan ihania kommentteja sain teiltä lukijoilta arvonnan aikana kommenttilomakkeeseen. Vielä kerran KIITOS! <3


Ja sitten arvontaan.
Ajattelin suorittaa arvonnan ihan perinteisellä paperilappuset koppaan menetelmällä, mutta armas ingenjööri-mieheni tarjoutui apuun nykyaikaisin tietotekniikan keinoin. Arvonta suoritettiin siis Excel-taulukkolaskentaohjelman satunnaisvalinnalla. Tai jotain sinne päin. Sillä aikaa kun minä pidin silmiä kiinni jännityksestä, mieheni toimi onnettarena. 


20€:n arvoisen Emeli Designin lahjakortin saa

Eufemia H

Ja Marjanalle -trikoon uusi omistaja on

suppis

Oikein paljon onnea voittajille! Laitelkaahan minulle sähköpostia blogin sivupalkissa näkyvään osoitteeseen. Ottakaa yhteyttä viikon kuluessa, ettei jouduta uusiin arpajaisiin :)