perjantai 26. heinäkuuta 2013

Pinkistä viis...




Tai ainakin kaksi, leggarit ja paita. Tai tunika. Tai kenties molempia. Tässä pinkkiydessä ei ole oikeasti päätä eikä häntää.

Tein kesäretken Tallinnaan ja kolusin tietysti läpi Karnaluksit sun muut ompelijan aarreaitat. Olen käynyt Karnaluksilla kerran aikaisemmin ja koko käynti meni lähinnä silmiä pyöritellessä valtavan tavarapaljouden keskellä. Jotain tarttui mukaan ostoskoriin ja kun vihdoin pääsin ulos, katsoin kuittia. Teki mieli kääntyä takaisin ostamaan lisää. Niin halpaa siellä on. 

Nyt ajattelin olevani viisaampi ja kirjoitin itselleni pitkän listan asioista joita tarvitsen. Kirjasin värit, mitat ja määrät. Vaan kun Karnaluksin ovisummeri soi ja ovi pitkän sekunnin jälkeen aukesi, niin olo oli kuin keväällä ensimmäistä kertaa laitumelle päässeellä vasikalla. Sinkoilin sinne tänne ja ostoskori täyttyi nopeasti. En osannut päättää mitä ottaisin. Ja lopulta kassalla huomasin ostaneeni samojakin asioita kahteen kertaan. Mutta laskun loppusumma ilahdutti suuresti tälläkin kertaa. Lämpimästi suosittelen tuota paikkaa kaikille!

Minua puri pitkästä aikaa applikointikärpänen. Malliksi valitsin uusimman Ottobren Circus Horse -tunikan, johon ajattelin tikuttaa jonkun raikkaan ja iloisen värisen applikaation. Ja tällainen kuvan mukainen setti siitä sitten tuli! Ei ole sirkusheppaa nähnytkään. Leikkausvaiheessa huomasin tehneeni kunnon ajatusmokan ja toinen helmahulmuke jäi kokonaan puuttumaan. Kangas loppui kesken. Kun ei naapurin Emeliltäkään löytynyt pelastusta, niin päätin unohtaa sirkukset ja hevoset. 






Eli pieni jatkopätkä helmaan. Jatkoksen kohdalta kääntyy nyt helmakäänne. Nyörit lantiolle ja kaulukseen pisara. Harvoin tulee ommeltua mitään sillä asenteella, että aivan sama mitä tästä tulee. Mutta tämän kanssa pyrki menemään vähän siihen suuntaan. 

Ei tästä lopulta ehkä ihan toivoton tullutkaan. Tai ainakin se tytölle kelpasi. 




Näitä vaatteitahan ei ole setiksi suunniteltu alkuunkaan, mutta kun tein kaapissa odotelleesta joustocollegesta koemielessä leggarit, niin menkööt nyt tähän samaan syssyyn. Aika imelää pinkkiä ovat yhdistettynä. Melkein hampaissa vihloo kun katsoo.

Tämän tyyppiseen tunikaan (tai mikä tämä nyt onkaan), jossa helma nousee nyörin kanssa suht ylos, käy mielestäni paremmin ns. housun näköiset housut. Jotta ei tulisi tässä tapauksessa leggareista kalsongit, niin ompelin taakse taskut. Kivaa materiaalia ommella on tämä college. Saapa nähdä käytössä tuleeko näihin minkälaiset polvipussit. Kaava on Ottobren Ropina (6/2012) muokkaamattomana. Tykkään, hyvä kaava!




Testaan tässä samalla kuvien skaalaamisen vaikutusta kuvan laatuun. Vaateblogin ollessa kyseessä, en millään haluaisi kuvistani utuista mössöä. Näitä kuvia on nyt skaalattu osaa enemmän ja osaa vähemmän ja valitettavasti sen kyllä huomaa. Tarkkuus kyllä kärsii. Taidan luovuttaa suosiolla skaalailun suhteen ja uskollisesti tukea Googlea rahallisesti ostamalla lisää kuvatilaa kun sen aika tulee.


Muutama sovituskuva 




Joustocollege on Emeli Designilta. Maxidots-joustofrotee on tilattu joskus Lieblingsstückelta. Raidallinen resori on Majapuulta. Pinkki nyöri ja nappi on tullut hamstereista ja sirkat Ompelijanmaailmasta.












Tätähän voi siis pitää myös tunikana kun ei kiristä helmaa nyörillä.





Blogiini on tullut ihan huikealla vauhdilla uusia lukijoita. Lämpimästi tervetuloa! <3





maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kiukkupyllyille kiukkupyllyä





Jos kankaat valikoituisivat ostoskoriin vain nimen perusteella, niin meillä olisi kaapit täynnä Kiukkupyllyä. Niin hyvin sopii tämän Leena Renkon suunnitteleman kuosin nimi tällä hetkellä meidän perheen naisväen elämään. Yksi uhmaikäinen, yksi lähes uhmaikäinen (esiuhmaksiko sitä kutsutaan) ja yksi muuten vain univelkainen kiukkupylly, eli jokaiseen päivään mahtuu ainakin yksi kiukunpurkaus, pääsääntöisesti useampi. Uhmaikäisten kanssa klaaratessa muuten kummasti kehittyy tuo itsehillintä, joka minulla on ollut aikaisemmin lähes olematon ;D Liekö kankaan nimi ollut myös enne. Nauhankääntäjän kanssa vekslatessa alkoi jossain vaiheessa tuntua siltä, että tätä työtä ei olisi koskaan pitänyt aloittaakaan ja pienen pieni kiukku minussa alkoi nostaa päätään. Mutta minähän en tunnetusti luovuta ja valmiiksi tämäkin setti tuli.


Osuvasta nimestään huolimatta, kankaan alunperin vaalean keltainen pohjaväri ei minua oikein sytyttänyt. Erään nerokkaan facebookin ompeluryhmäläisen vinkistä viisastuneena, läträsin puoli päivää Kloriitti-liuoksen kanssa vaalentaakseni pohjaväriä. Ensin aine ei tehonnut testitilkkuun. Sitten se lopulta tehosi. Koko kangaspalan uidessa ämpärissä loppui Kloriitti eikä taaskaan tapahtunut mitään. Pikakierros kauppaan ostamaan lisää. Rennolla käden heilautuksella hulautetut puoli pulloa lisää myrkkyä keitokseen ja vaalenihan se pirulainen viimein! Ja nyt se on hyvä. Tykkään tästä väristä huomattavasti enemmän. 







Muutamassa blogissa on onnistuneesti käytetty joustopitsiä ja teki mieleni testata sitä johonkin. Eräänä yönä sateen ropistessa kattoon tuli mieleeni visio (kaikki kuningasideani syntyvät öisin) laittaa sitä hupun reunaan. Esikoisen vaatimuksesta pitsiä piti saada myös hihoihin. Ja koska uhmikseni osaa jo olla melko valikoiva vaatteidensa suhteen, en viitsinyt ottaa sitä riskiä, että vaate ei kelpaa koska hihoissa ei ole pitsiä. Niinpä hihoissa on pitsiä! :)

Malli itse oli yökyläilemässä mummolassa, joten puuttui sovitusnukke. Isohan tästä hameesta hieman tuli, mutta lapsethan kasvaa. Oranssit sukkikset eivät nyt ihan sävyltään osuneet resorin kanssa yksiin, mutta malli on ylentyytyväinen tästä kokonaisuudesta.






Hame on omalla kaavalla, Villervallan hameesta mallia ottaen leikelty. Kangas on Kestovaippakaupan joustocollegea. Oranssi resori Emeli Designilta, sirkkarenkaat Ompelijan maailmasta ja oranssi nyöri oman kylän kaupasta. 







Oikeastaan tuo pitsi tuossa hupussa on kiva. Ehkäpä sovellan sitä muuhunkin.





Paita on Creative Workshopin kaavalla ja huppu uusimman Ottobren Beagle Boy -paidasta. Hupun etukappaleet menivät vähän turhan paljon päällekkäin tuosta edestä. Kaavaa tarvitsee vähän muokata vielä.

Kamerassa on joku asetus näköjään pyllyllään ja kuvat ovat mössöä. Sopii hyvin aiheeseen sekin ongelma.

Kauniita unia mummo-kulta




Elät laulussa lintujen,
hyväilyssä tuulen, tuoksussa kukkien,
kastepisaroina usvaisen aamun.
Taivaan kirkkaimpana tähtenä
meitä siunaten, ohjaten, yhdistäen,
osana meitä, osana elämäämme.


Rakas mummoni nukkui pois. Lähtö tuli vähän yllättäin, vaikka hän pitkän matkan maan päällä olikin jo ehtinyt taivaltaa. Miten vaikeaa läheisestä ihmisestä onkaan luopua. Sydän olisi halunnut pitää hänet ikuisesti täällä, tietäen ettei se kuitenkaan ole mahdollista. Mummollani oli kultainen sydän ja lämmin syli. Kiitos mummo rakkaudestasi ja huolenpidostasi!




Enkelit valkoiset taivaassa tuolla, pitäkää mummosta hyvää huolta.




Yhtenä yönä valvoessani sain ajatuksen. Tytöt tarvitsivat vaatteet mummon hautajaisiin. Mielessäni käväisivät monet mekot ja hameet, joita mummo minun lapsuudessani ja nuoruudessani käytti. Päätin tehdä tyttöjen vaatteet käyttäen ainakin osittain jotain mummon kankaita tai vaatteita. Etsiessäni noita aarteita, oli valitettavasti aika tehnyt tehtävänsä, eikä muistikuviini piirtyneitä vaatteita enää löytynyt. 

En halunnut luovuttaa, koska mielesti ajatus kankaiden kierrätyksestä oli tässä tapauksessa niin kaunis. Lopulta ainoa potentiaalinen kangas, jota mekoksi tähän tilaisuuteen kuvitella saattoi, oli mummon violettikukallinen, puuvillainen pöytäliina. Koska en tässä mitään menettänyt ja vaatteet saisi tarvittaessa kaupastakin, päätin yrittää antaa pöytäliinalle uuden elämän.

Aikaa ei ollut liikaa, joten en alkanut kokeilemaan uusia kaavoja, vaan valitsin viime aikoina jo (turhankin) tutuksi tulleen Mekkotehtaan Riinen. Isompi mekoista olisi voinut olla hitusen pidempi, ehkä.





Mekon yläosa on paikallisesta kangaskaupasta ostettua valkoista viskoosipellavaa. Ja reunassa on violetti koristenauha. 





Toisesta paikallisesta hankitut sydännapit on toimineet jo monessa mekossa. Tällä kertaa violetit. En ehtinyt valokuvia juurikaan itse ottamaan, mutta tässä pari kuvaa tytöistä mekoissaan mummon siunaustilaisuudessa. Huomatkaa käsilaukku! ;)



Päivä osui olemaan aurinkoinen ja helteinen. Mekot olivat juuri sopivan kesäiset ja vilpoiset.




lauantai 6. heinäkuuta 2013

Onerva




Ihanaa kun on kesä! On lomaa ja aikaa tehdä mitä vain. Rentoa lekottelua auringossa, uimista ja kilokaupalla jäätelöä. Kellot ja kännykät saa viskaista nurkkaan ja nukkua puolille päiville. Voi reissata pitkin maita ja mantuja ja miettiä että miten saisi aikansa kulumaan.

Ja pöh! Siellä odottavat pihatyöt alkajaansa. Rikkaruohot kutsuvat nyppimään, pitäisi rakentaa lapsille uusi hiekkalaatikko, maalata sokkeli, siivota varasto jne. Lista on loputon. Ja ihan kivahan se olisi jonnekin väliin mahduttaa joku kesälomareissukin lasten kanssa, mökillä oleskelusta puhumattakaan. Kuka keksi kuukauden mittaiset kesälomat? Aivan liian lyhyt aika työstä irroittautumiseen. 

Minunhan on tällä hetkellä oikeastaan turha valittaa, koska olen kotona lasten kanssa jo viidettä kesää peräkkäin. Mutta ahdistaa silti. Seuraava kesä tulee olemaan viimeinen kotona vietetty kesä ja paluu sorvin ääreen häämöttää. Myöskin mieheni loma kestää vain sen kuukauden päivät (tänäkin kesänä) ja se synnyttää jonkinasteisen kiireen tunteen. Jospa sitä ihminen joskus oppisi ottamaan edes osan aikaa lomastaan täysin loman kannalta ja jättäisi turhan suorittamisen. 

Mutta ompelemisesta en luovu! Sitä on tehtävä, oli lomaa tai ei. Tämä Sampsukasta tilattu, aivan ihastuttava Onerva-joustofrotee oli yksi kevään "Pakko saada" -kankaista. Niitä harvemmin onneksi on... Hih! ;D Olisin halunnut tästä jotain itselleni, mutta jotenkin tuo joustis ei vaan ole mun juttu. Lopulta ompelin tytöille samistelumekot. Liivimekot menevät nyt kesän lämipimillä pelkiltään ja syksymmällä käyttöä voi jatkaa paidan kanssa.









Kaavat ovat omia muokkauksia ja pikku fiksausta vaativat edelleen. Harmittaa kun isompi mekoista olisi saanut olla pidempi. Kasvun varaa ei ole juurikaan. Helman pituutta mallatessa oli tytöllä mahdoton meno päällä. Heilui ja hyppi sinne tänne ja vähän hutiin se helman pituuden arvio lopulta siinä tohinassa meni. Tein samoilla kaavoilla mekkoja kevättalvella, mutta ilmeisesti jokin pituuskasvupyräys on tullut kevään aikana. Oi miksi en tarkistanut mittaa jo valmiista vaatteista? Järki hoi älä jätä!











Syksyä ajatellen... Mekkojen alla pidettäviksi tein peruspaidat Ottobren Creative Workshop -kaavoilla. Pallollinen trikoo on paikallisesta kangaspuodista. Liivimekkojen valkoiset nepparit ovat toisesta paikallisesta. Oliivi resori on muuten Majapuulta ja oranssi resori Emeli Designilta.
















Tässä pari paitaa, jotka menivät lahjaksi. Ovat ilmeisesti päässeet jo käyttöönkin. Kuvan laatu on surkea. On napsaistu huonossa valaistuksessa yömyöhään, koska paidoilla oli kiire pakettiin. Kalastaja-trikoo on Rouva Pehemiältä ja pöllöt taas kerran sieltä ekana mainitusta paikallispuodista :) Pinkki resori Hannan Kankaasta






Olen taas saanut blogiini uusia jäseniä. Tuntuu oikein mukavalta. Tervetuloa lämpimästi mukaan uudet lukijat :)