torstai 19. joulukuuta 2013

Kylmille sormille




Olen erittäin taitava hukkamaan käsineitä. Niitä katoaa vähintään kaksi paria vuodessa. En tiedä minne. Jäävätkö ne kauppaan vai putoavatko jonnekin. Jotenkin mystisesti ne vain hukkuvat. Niinpä joulupukki urhoollisesti muistaakin minua yleensä joka joulu jonkinlaisilla käsineillä. Toivottavasti myös tänäkin jouluna.

Jämsän ompelulaneilla sain Tyynen surinat -blogin Tyyneltä kaavan kintaisiin. Terveisiä ja kiitokset sinne! Pyöräytin kaavalla muutamat tumput itselleni, todellakin akuuttiin tarpeeseen. Muokkasin kaavaan hieman lisää tilaa pituussuunnassa, että sain sormet suoriksi. Ja voi että nämä ovat ihanat! Mieli tekee tehdä lisää. Ei ole hädän päivää enää meikäläisella käsineiden suhteen.

Näistä ekana esitellyistä tuli ihan lempparit <3 Halusin sellaiset ylellisemmät ja hieman katu-uskottavammat tumput. Eli pilkettä ja kimallusta kehiin. Kintaat on mustaa velouria, fleece-vuorella. Päällä olevat kruunut on askarreltu hopeisesta glitter-silitysarkeista ja silitysstrasseista. 

Melko jäykkää leikata saksilla tuo glitterkalvo. Pieniä yksityiskohtia en saanut millään leikattua niin tarkasti viivoja pitkin kuin olisin halunnut. Täytyy kokeilla jotain kirurgin puukkoa seuraavaksi. Nämä kuvat ei valitettavasti tuo esiin sitä kimallusta mikä näistä kintaista illan valaistuksessa lähtee.




Näihin seuraaviin purin viime talvena ompelemani merinovillaisen huivin, joka ei vaan käyttöön jostain syystä koskaan päässyt. Sisällä myöskin fleecevuori. Koristeeksi resoriin hieman pitsiä tietenkin. 






Ja kolmannet jäljelle jääneestä sydänjoustiksen tilkuista. 



Ihana läjä ihania sormien lämmittimiä. Kyllä nyt kelpaa!

Toinen iloinen asia on se, että blogiini on tupsahtanut taas uusia lukijoita. Lämpimästi tervetuloa teille kaikille <3




Musta velour Kestovaippakaupasta, resorit Emeli Designilta, pitsi Karnaluksilta ja ruskea joustofrotee Hannan kankaasta. Merinovilla on kotiutunut hamstereista ja kalvot ja strassit on ostettu Kädentaidot-messuilta. Ovat HotFix-merkkisiä. Firman nimeä en nyt tähän hätään tietenkään muista.

Meidän perheen Marakantit hiljentyvät nyt nauttimaan joulusta, hyvästä ruoasta, tunnelmasta ja läheisten seurasta. Minä toivotan teille kaikille lukijoilleni ihanaa ja rattoisaa joulun aikaa :)





perjantai 13. joulukuuta 2013

Uusi palvelijani esittäytyy



Nyt on iskenyt pahemman luokan laiskuus. Vai liekö jonkin sortin joulukiire. En saa aikaiseksi ompelun saralla en niin mitään! Ensin oli ompelumotivaatio hieman hukassa ryttyilevän saumurin takia, mutta sitäkään ei voi enää tilanteesta syyttää. Kävi nimittäin niin, että erään kampaamoreissun päätteeksi päätin käydä ihan vain pikkuriikkisesti vilkaisemassa viereisessä "Martin kaupassa" koneita. Kävi myös niin, että koeajoin siellä Jukin. Hetken hyperventiloituani kotona, hipsuttelin iltapäivällä uudelleen samaiseen kauppaan ja kävelin ulos uusi JUKI MO-654DE saumuri kainalossa. Tässä Hän on! Uusi rakas palvelijani :)



Ensimmäisten ompeluksien perusteella sanoisin, että laadukkaammalta peliltä tuntuu entiseen koneeseeni verrattuna. Tämä on ihanan hiljainen, menee nätisti paksumpien kohtien ylitse ja tikki on todella hyvää ja napakkaa, joustaen kuitenkin. Olen aikas onnellinen nainen kuulkaa nyt! <3

Vaikka testipaloja on tullut ommeltua enemmänkin, niin ainoa valmiiksi asti ehtinyt tuotos on tämä sydänjoustiksesta ommeltu (tylsä) huppari. Koska halusin luonnollisesti ajella vain saumurilla, tuli tästä todella yksinkertainen ja simppeli. 

Ei siis kenties tullut suosikkia kuitenkaan. Olo on kuin joulupiparilla. Pisteenä i:n päällä olisi ehkä ollut valkoinen baby pompom-nauha. Oikein sokerikuorrutus :) 



Selvästi nyrkkeilemässä? Kaavana tässä on kavenneltu ja lyhennelty Onion 2035. Trikoolla vuoritetty huppu on muokkaus Jokatyypin kaavakirjan huppukaavasta. Etuosa leikattu taitteelta ja sauma vain hupun päällä. Helmassa ja hihoissa on suorat kaitaleet. Sirkat ja trikoosta tehdyt nyörit. Valmis!




Sydänjoustofrotee tarttui mukaan Hannan Kankaan osastolta Kädentaidot-messuilta. Valkoinen trikoo Emeli Designilta ja sirkat Ompelijanmaailmasta.






Kohta on tämä vuosi tallusteltu. On aika rauhoittua jouluherkkujen ääreen ja nauttia kiireettömyydestä. Katsotaan ehdinkö saamaan aikaiseksi mitään bloggaamisen arvoista ennen joulua. Sen verran tuo uusi saumuri rakkaani poltattelee, että yritän skarpata :)


tiistai 26. marraskuuta 2013

Olipa kerran ompelulanit




Ja viime viikonloppuna järjestimme toiset. Mikäpä sen mukavampi tapa viettää viikonloppua, kuin ompelu iloisessa, samanhenkisessä porukassa. Jos ikää saa lisää nauramalla, niin sitä tuli kyllä hamstrattua runsaasti. Kiitos hirmuisesti teille kaikille mukana olleille. Palaamme asiaan samoissa merkeissä jälleen kevätpuolella. 

Aikaansaannosteni määrällä en kuitenkaan tällä kertaa pääse ylpeilemään. Nimittäin sillä välin kun muut keskittyivät ompelemaan, niin minä langoitin antaumuksella saumuriani. Kaksi vuotta iloisesti surrannut Husky-rouvani on osoittanut viime aikoina pieniä kyllästymisen merkkejä ja oikea neulalanka on katkennut hieman luvattoman usein. Laneilla menin ääneen ilmaisemaan kiinnostukseni, kenties hiukan hiljaisemmin hyrräävää palvelijaa kohtaan, ja siitäkös muovirouvani pillastui. Sen jälkeen oli turha odottaa minkäänlaista yhteistyötä. Neulalanka katkesi kolme kertaa jokaisen sauman aikana. Minä lasettelin ärräpäitä hampaitteni välistä ja huokaillen pujottelin langat uudelleen. Kun ei ollut paljon muutakaan tehtävissä...

Onneksi olin ostanut Tampereen Kädentaidot-messuilta silitettäviä glitter-arkkeja. Käytin edes osan ajastani niiden testaamiseen saumurin kanssa tuskailun sijaan. Koska olen maailman surkein piirtäjä, enkä muistanut mitään kuvia malliksi etsiä, otin aamulla lähtiessäni mukaan lasten puhallustusseille tarkoitettuja sabluunoita. Leikkelin niiden avulla simppelit kuvat tunikoihin.

Tässä siis pienemmän tyttösen tunika, joka on mustaa trikoota. Kaveriksi ompelin pallotrikoosta leggarit. Kovin on yksinkertainen setti, mutta eipä ainakaan vaivaa kuosiähky! Ja nyt vasta huomaan miten hölmö kuva, kun kädet rajautuvat poikki :D





Olipa nopeaa tuo arkkien kanssa askartelu jos applikointiin vertaa. Silittäminen on huomattavasti vähemmän aikaa vievää kuin ompelukoneella hinkuttaminen. Tosin kuvatkin ovat tässä tapauksessa maailman yksinkertaisimmat. Ehdottomasti aion joka tapauksessa kokeilla myös niitä matta-arkkeja kunhan saan aikaiseksi tilata.





Toinen mekkonen on harmaata trikoota ja siihen silittelin tuollaisen siivekkään heposen. Kaapissa odotellut salmiakkiruudullinen trikoo päätyi siis leggareiksi. Vaaleanpunainen väri ei ehkä ihan niin hyvin tuosta harmaasta erotu kuin olisin toivonut. Jatkossa olen kenties viisaampi.





Arkkien kimalteleva glitter ei oikein pääse oikeuksiinsa näissä kuvissa.




Mekkojen kaava on oma muokkaus jostain paitakaavasta. Molemmat leggarit on tehty Ottobren kaavalla Ropina (6/2012). Lahjemittaa on jatkettu, muuten muokkaamattomat.





Juuri muuta en sitten näillä laneilla valmiiksi saanutkaan, mutta pääasia onkin se, että siellä oli niiiin mukavaa <3

Harmaa ja musta trikoo, sekä musta resori Emeli Designilta, salmiakkitrikoo Hamstereista ja pallollinen trikoo Kestovaippakaupasta

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Mukavaan oleskeluun




Vaatevarastostani alkavat loppua sellaiset kotoiluvaatteet, jotka ovat mukavan rentoja pitää, mutta jotka päällä ei tarvitse hävetä kun ovikello soi. Siihen tarpeeseen tuli ommeltua ihanan pehmoinen tunika harmaasta joustocollegesta. Harmaan ja vaaleanpunaisen yhdistelmä on yksi lemppareistani, joten ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, mitä tähän collegeen yhdistäisin. 






Kaavana taas kerran Onion 2035, kappaleet yhteen ommeltuina. Ja taas kerran unohdin korottaa tuota kainalon kohtaa, joka jää jotenkin hölmösti lörpöttämään. Tunikassa on pystykaulus, joka on osittain päällekkäin. Kauluksen vuori on pehmeää velouria. Tikkailin tehosteompeleita sinne tänne peitetikkikoneella.





Tein vaihteeksi taskuista tuollaiset ympyrän malliset. Leikkasin siis kaksi taskun puolikasta ja vain tuohon etummaiseen kanttasin taskun suuaukon. Silitin tässä välissä puolikkaiden ulkoreunat nurjalle. Ompelin puolikkaat vastakkain yhteen samalla kun ompelin sivusauman kiinni. Lopuksi tikkasin puolikkaat ympyräksi ja kiinni ulkoreunoistaan mekkoon. 

Lukuisista otoksista huolimatta tuosta taskusta löytyi vain yksi heilahtamaton ja hehkulampun sävyttämä otos, mutta siitä tuo taskun idea selviää. 





Helmassa ja hihoissa on tuollaiset ööö... lerpakkeet! Helmakappaleen yhtymäkohta olisi voinut olla hieman keskemmällä etukappaletta, mutta menköön nyt. Helman saumanvarat on tikattu nurjalle kiinni. Hihoihin unohdin homman tehdä, enkä enää saanut niitä jälkikäteen ommeltua. 








Nurjalle puolelle niskaan ompelin tuollaisen kaarrokkeen. Ompeleet tuovat kivan yksityiskohdan selkäpuolelle.





Kauluksessa on sirkat ja trikoosta tehty nyöri.





Joustocollege Kestovaippakaupasta, vaaleanpunainen velour Hanhelista, vaaleanpunainen resori ja trikoo Emeli Designilta. Sirkat on tilattu Ompelijanmaailmasta.

Viikonloppu häämöttää ja me ihanat ompelevat naiset kokoonnumme taas lanien merkeissä hieman ompelemaan ja samalla turisemaan mukavia. Minä lähden valmistautumaan :)



tiistai 12. marraskuuta 2013

Apilaa




Heti alkuun toivotan lämpimästi tervetulleiksi kaikki blogini uudet lukijat. Mieltä lämmittää teistä ihan jokainen <3

Melkoisen pitkään ehtivät nämäkin interlockit kaappini seiniä katsella ennen kuin päätyivät vaatteiksi. Mulla on ollut todellinen vanhojen kankaiden tuhoamisvimma päällänsä. Sitä harvoin tapahtuu. Vimma tosin päättyy näihin ompeluksiin, koska Kankaiden Yön ostokset polttelevat jo aivan liikaa. Seuraavaksi iskeni näppini niihin.

Kangaspaloissa mitta riitti juuri sopivasti tyttöjen mekkoihin. Helmakäänteiden kanssa olisi jo tehnyt tiukkaa ja laitoin helmoihinkin kanttaukset.  





Ja kun tuli kerran strassikoristeitakin ostettua monessa värissä, niin silitin niitä etukappaleille apiloiden koristukseksi. Kuviokohdistuksissa en tullut noita tulevia hiluja huomioineeksi, eikä kyllä olisi kangaskaan juuri muuten riittänyt. Toisessa mekossa ovat keskellä etukappaletta ja toisessa sopiva paikka löytyi hieman sivummalta.





Näistä tuli kivat. Tykkään erityisesti tuosta ruskeasta. Olisin kelpuuttanut kankaan itsellenikin, mutta tuli joskus tilattua vain pikkuinen tilkku. 




Ruskea interlock on tilattu joskus Lieblingstückelta ja violetti versio on ostettu ruskean kaveriksi hamstereista. Pinkki resori kotiutui akuuttiin tarpeeseen Emeliltä. Ja strassit siis ovat Sinellistä.





Ai kun tykkään kikkailla tällä järkkärillä. Vanhan kameran kanssa syväterävyys kuvissa oli haaveena vain, mutta tällä pelillä helposti toteutettavissa. Ja kuvan laatukin on mielestäni entistä parempi, vaikka mikään huono ei entinenkään kamera ollut. Vain tämä syksyn hämäryys hieman ärsyttää. Valovoimaisen objektiivin kanssa tulee kyllä kauniita tunnelmakuvia ilman salamaakin, mutta valo olisi enemmän kuin tervetullutta blogikuvia otettaessa. Kattosalaman käyttö taas vaatii selkeästi harjoittelua. Osa onnistuu ja osa menee niin syteen. Mutta sitähän se aina on, uuden opettelu :)


Kampetta kotoiluun ja talven ensimmäiset pipot




Ompeluspuuhissa on pidellyt pientä taukoa, monestakin syystä. Ja jopa se kuuluisa jumi meinasi lopulta iskeä. Siinpä tauon jälkeen on syytä aloitella ihan simppelistä kotikamppeesta. Olen myös pitkän haaveilun jälkeen hankkinut itselleni uuden lelun, järjestelmäkameran. Ja aika on mennyt sen kanssa leikkiessä ja opuksia lukiessa. 

Tilasin taannoin ebaysta uuden kantinkääntäjän ja sain väärän kokoisen. Posti toi jo ajat sitten myös sen oikean kääntäjän, mutta en ole ehtinyt sitäkään testaamaan. Näissä vaatteissa on siis tapettu niin sanotusti monta kärpästä yhdellä iskulla: Kääntäjä tuli testattua, kaapissa seisseet kankaat menivät käyttöön ja tytöt saivat perusvaatetta. Tuli niiin perussettiä, että mietin kehtaanko näitä tänne blogiin edes laittaa, mutta jäävätpähän itselle muistoksi.

Ensimmäistä tehdessä ei männyt ihan putkeen ja kanttaus kiristi jonkin verran. Pöllömekon kanssa olimme jo paremmin ystäviä, minä ja kääntäjä.





Leggarit OB:n kaavalla Ropina (6/2012).
Mekkojen kaavat omia muokkauksia. Näihin olisi käynyt ehdottomasti paremmin pinkit kanttaukset, mutta koska se resori oli tietenkin loppunut, niin tuli vaaleanpunaiset. Ei ollut näissä testikappaleissa nyt niin nokonuukaa. Mimmeille kelpaa, sehän se pääasia :)




Kangas on Emeli Designilta aikoinaan kotiutunut JNY:n Orient, josta on kaapissa odottamassa myös ihana syksyisen ruskea versio. 

Pöllötrikoo on mielestäni ihan kauhea värioksennus! Miten ikinä olen edes ostanut moista. Kangas oli jo lastattu myyntiin menevien pinoon, kunnes se sieltä löysi tiensä pienen tytön toivelistalle. Hyvä kun kelpasi. Pöllötrikoo sekä leggareiden kukkatrikoo ovat paikallisesta kangaspuodista. Vaaleanpunainen resori myös Emeliltä.





En ole pipojen ompelun ystävä alkuunkaan, mutta muutamat talvipipot olen saanut surauteltua. Päällinen on velouria ja sisällä microfleece. Tähtivelour on hamstereista, vuorin fleece yllättäin Emeliltä (onni on oma lähiökauppa) ja tupsut Paapiilta.





Tuleekohan tähtiyliannostus? Samanlaiset pipot nämäkin ja fleecevuorilla. Velour tilattu joskus muistaakseni Lieblingstückelta




Vähän jotain muutakin olen saanut ommeltua. Hetki pieni, kunhan saan blogattua :)





sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Minä ompelin neuloksen!



Olihan se nyt jo korkea aika minunkin kokeilla näitä neuloksia. 
Sana neulos tuo mieleeni sellaisen pistelevän, hiostavan materiaalin. Ja neuloksen pinta taas muistuttaa sellaista äitini nuoruudessa käytettyä tekokuituista kangasta. Rimplene? 
Koska kukaan ei ole valittanut, että neulos puuvillakankaana olisi pätkääkään olettamani kaltainen, päinvastoin, päätin testata. Majapuun musta kamomillaheppa suorastaan hirnuen kutsui painamaan "osta"-nappia ja siitä se sitten lähti.




Eihän tämä mitään hiosta. Mukava päällä kuin mikä. Velluihin sun muihin tottuneena, täytyy myöntää että hieman haastava tämä oli kyllä ommella. Kangas on jotenkin löysempää ja venyvämpää. Itse pesu ja kuivatus jo vaativat hieman paneutumista, kun kangas piti kuositella ja levitellä lattialle yöksi kuivumaan. Ja se taas koira- ja lapsiperheessä tiesi sitä, että imurille ja mopillekin tuli käyttöä.

Mutta ihan kiva tästä tuli. Kaavana tuttu Onion 2035, ylä- ja alaosat yhteen ommeltuna. Juuri kun luulin minulla olevan lukuisten muokkausten jälkeen lähes kaikkeen sopiva ja täydellinen kaava, niin jouduinpa taas hieman kaventelemaan. Vähän tässä mekkosessa on varaa vieläkin sivuista kaventaa. Katsotaan nyt ensin, että miten tämä venyy käytössä ja kavennetaan sen mukaan vielä sivuista lisää.





  
Kaulukseen kävin hieman lunttaamassa mallia Made by Linnea -blogista. Kiitos Linnea ohjeesta :) Kauluksen reunuskaitaleet ovat samaa kamomillaheppaa, mutta nurja puoli ylöspäin. Laitoin nepparit niin sanotusti väärinpäin. Kaulus on kuitenkin minulla aina auki, joten neppareista olisi näkynyt vain takapuolet ja nuo mustat kansiosat olisivat jääneet piiloon.




Insinöörimieheni pysähtyi katsomaan kun ähräsin neppareitteni kanssa ja ehdotti, että laittaisin alimman nepparin toisin päin. Eli oikein päin kaulukseen nähden. Hetken hiljaisuuden jälkeen katsoin insinööriä ja sanoin, että ehkei tästä nyt mitään sirkusneppilistaa kuitenkaan tehdä.

Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, olisi kannattanut kuunnella ingenjööriä. Tuo alin neppari nimittäin joskus pilkistää tuolta kauluslerpakkeiden välistä ja se olisi saanut olla musta puoli ylöspäin. Olen (ihan pari kertaa) aikaisemminkin huomannut, että insinööriä kannattaisi kuunnella, jopa ompelushommissa. No seuraavan kanssa olen viisaampi.




Hihoissa on pätkät neulosta nurinpäin. Nepparit on laitettu tuonne väliin ennen pätkien kiinnittämistä, jotta metallit eivät tule ihoa vasten. Sen minä sentään oivalsin ihan itse ilman insinööriäkin.




Mekon helma on takaa pidempi kuin edestä, mutta se ei näistä kuvista nyt oikein tule esiin. 

Tämä malli oli kyllä yllättävän nopea tehdä. Peitetikkikonetta käytin vain helman kääntämiseen. Muuten meni kaikki saumurilla suit sait sukkelaan. 


maanantai 21. lokakuuta 2013

Salainen pakettivaihto - se valmistui sittenkin!



Eräässä Facebookin ompeluryhmässä järjestettiin niin sanottu Salainen pakettivaihto. Osanottajien kesken arvottiin jokaiselle salainen ystävä, jolle tuli lähettää kangasta tai muuta ompelustarviketta. Paketin antimista oli sitten tarkoitus ommella jotain määräaikaan mennessä. Ja tuo määräaika umpeutuu huomenna! Onneksi minulla ei jäänyt mitenkään viime tippaan ;)

Minun salaiselta ystävältäni saamassani paketissa oli reilu pala Marimekon "Sade"-puuvillaa, luonnonvalkoista polvekenauhaa sekä keraaminen nappi. Kiitos salaiselle ystävälleni <3

Olen melko keltanokka, mitä puuvilloihin tulee. Meriitteinä muutamat Mekkotehtaan Riinet sekä neljä kappaletta tyynyn päällisiä. Joten lopulta voinen todeta, että tässäpä olikin haastetta kerrakseen. Piti tulla takki, kun en ole sellaista puuvillasta tehnyt. Tai kenties kassi. Tai joku sisustuskori. Tai se tyynynpäällinen. Ei tullut mitään näistä. Mietintää aiheutti myös tuo nappi, koska niitä oli vain tuo yksi. No, tällainen siitä lopulta sitten tuli. Tadaa!




Liivimekko Mekkotehtaan kaavalla Elina. Reippaasti muokattu, kavennettu ja vieläkin kenties hieman leveä. Tarkkasilmäinen huomaa kuvassa oikean jalan lahkeessa ruskean langan pätkän, ompelevan äidin kodissa kun ollaan ;) 

Tällä hetkellä vahvasti pinnalla olevat "pinkki, vaaleanpunainen ja bling bling" pistivät miettimään kaksi kertaa, että miten käy oliivinvihreän mekkosen kanssa. Siispä tyttömäisyyden lisäämiseksi applikoin etukappaleseen kissan rusetteineen. 

Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, täytyyhän rusettia voida vaihtaa sävy sävyyn muiden vaatteiden kanssa. Miten olisi punainen?





Tai kenties vaaleanpunainen?










Ruseteissa on takapuolella neppari ja vastakappale löytyy luonnollisesti kisun kaulasta. 





Pätevätköhän puuvillalle applikointiin eri säännöt kuin joustaville. Ompelin samoilla koneen säädöillä millä tähänkin asti olen applikoinut. Jostain syystä etenkin kissan ääriviivoja applikoidessa tuo ompeleen nurjalle puolelle kuuluva lenkki on tullut ulkoreunaan kankaan oikealle puolelle. Murr! Tekee ompeleesta hieman rosoisemman näköisen. Olisi kannattanut suorittaa hieman enemmän testiajoa. No, näillä mennään.

Ja kyllä se nappikin sieltä mekosta löytyy! Alunperin suunnittelin pisara-aukkoa etukappaleelle. En kuitenkaan saanut siitä mieleistäni vinokantin kanssa (Tänk Gaad, tein harjoituskappaleen tilkulle). Ilman sitä ei mekko tietenkään mennyt päästä läpi ja taas piti miettiä. Tein sitten takakappaleelle halkion. Alla on neppari ja nappi päällä koristeena.





Pieni haasteen sääntöihin liittyvä epäonnistuminen tästä työstä löytyy, nimittäin se polvekenauha. Sitä en saanut tähän enää ympättyä, mutta eiköhän tuo paikkansa löydä jostain toisesta ompeluksesta. Myöskin kangasta jäi vielä palanen seuraavia haasteita varten.




Onpa tylsän näköinen tuo Bloggerin harmaaksi muokkaama tausta. Toivottavasti ikävä ominaisuus poistuu ja pian. 

Keltainen paita on tuunaus itselleni joskus ompelemastani liian suuresta Onion-mekosta. Kaava muokattu Creative Workshop slim. Sydäntrikoo Emeliltä, ruskea vinokantti paikallisesta kangaskaupasta. Applikoinnin velourit tilkkulootasta. Rusettien pilkullinen puuvilla tuli joskus kauan sitten kaupasta Perhonen korvanlehdellä. Ruskea-valkoraidalliset leggarit jo aikaisempaa tuotantoa. Muut postauksen paidat ja housut marketista.





Vaahtokarkkimonsteri-blogin Kirsi (Kiitos <3 )oli heittänyt minulle haasteen ja pyysi minua kertomaan mikä on minun omin, spesiaalein juttuni ompelun tai bloginpidon saralla. Hmmm.. Pitää ihan miettiä. Minulle se omin juttuni ompelun puolella on ainakin joustavat kankaat. Ja pikkutarkkuus! Se ehdottomasti. Ja sama kait pätee blogin pitämiseenkin. Pikkutarkkuus ja kuvien käsittelyn kanssa tuhraaminen. Ne on ne mun speciaalit :D

Haaste on varmaan monelle jo tuttu. Heitänpä se samassa muodossa tällä kertaa Hyvälle Ystäväiselleni, joka häärää blogin Emeli Design takana. Ollas hyvä! <3